Linna läpi vuosikymmenten

Schaumanin linna valmistui vuonna 1924 Jyväskylän Lutakon vaneritehtaan johtajan, Bruno Krookin, ja tämän perheen asuinsijaksi. Krook rakennutti linnan Schaumanin vaneritehtaan nimissä edustuskodikseen kysymättä lupaa tehtaan osakkeenomistajilta. Linnan on suunnitellut arkkitehti Gunnar Achilles Wahlroos.

Vaneritehdas käynnisti Jyväskylän kaupungin teollistumisen, kun se aloitti toimintansa vuonna 1911 pietarsaarelaisen vuorineuvos Wilhelm Schaumanin aloitteesta. Vaneritehdas nimettiin hänen mukaansa Wilh. Schaumans Fanerfabrik Ab:ksi, ja se jatkoi toimintaansa aina vuoteen 1995 saakka.

Bruno Krook toimi tehtaanjohtajana vuosina 1917–1929 sekä myöhemmin tehtaan hallituksen puheenjohtajana vuodesta 1945 eteenpäin, kunnes kuoli vuonna 1954.

Linna kotina ja edustustilana

Schaumanin linna oli varsinkin ennen toista maailmansotaa varsin näyttävä ja porvarillinen rakennus kodiksi – niin kuin Krook sen tarkoittikin olevan. Jopa Pietarsaaressa asuvat ja tehtaan omistavat Schaumanit asuivat vaatimattomammin kuin itse tehtaanjohtaja. Edustustilojen ylellisyyttä ja eleganttiutta rakennettiin uusbarokin ja uusrenessanssin tyyliin, ja taidetta ja huonekaluja linnaan haettiin Italiasta saakka. Suuren kokonsa vuoksi linna tarvitsi toimiakseen myös palvelusväkeä, joka asui linnassa Krookin perheen kanssa.

Edustustilojen suunnittelussa otettiin erityisesti huomioon se, että Krook majoitti usein luokseen vierailevia liikekumppaneita. Tämä asetti omat vaatimuksensa liikeneuvotteluille ja herrasmiesten viihdyttämiselle, joten linnasta löytyi niin tupakointisalonki, suuri ruokailusali, biljardisalina toimiva talvipuutarha kuin tenniskenttäkin ylimmästä kerroksesta.

Linnan edustustilat sijaitsivat ensimmäisessä kerroksessa ja ne oli erotettu visusti perheen arkitiloista. Perheen omat tilat sijaitsivat pääasiassa toisessa kerroksessa ensimmäisen kerroksen aamiaishuonetta lukuun ottamatta. Myös vierashuoneet perheen omille vieraille sekä tehtaan johtokunnalle ja liikekumppaneille sijaitsivat toisessa kerroksessa. Erityinen ylpeydenaihe linnassa olivat modernit saniteettitilat, joista löytyivät niin kaareutuvat suihkut, bidéet kuin modernit vesiklosetitkin.

Uusi isäntä ja uusi aikakausi

Krook oli etevä ja aikaansaava työssään, joskin perso omaisuuden kasvattamiselle vaikka sitten yhtiön kautta. Liiketoiminnallisen tehokkuuden vuoksi Krookin toimia katsottiin usein sormien välistä paheksuen. Erimielisyydet tehtaan osakkeenomistajien kanssa johtivat kuitenkin Bruno Krookin irtisanomiseen vuonna 1929.

Uudeksi tehtaanjohtajaksi valittiin Rafael Jaatinen, joka siirtyi perheineen Krookin jälkeen asuttamaan linnaa. Jaatisen aikakausi tehtaanjohtajana osoittautui sikäli haastavaksi, että sille osuivat sekä lama että toinen maailmansota. Jaatinen tunnettiin kuitenkin humaanina ja modernina johtajana, joka paransi merkittävästi tehtaan työntekijöiden oloja ja elintasoa mm. sosiaalihuollon kautta, sekä perusti henkilöstölehti Schaumanin Sauman.

Schaumanin linna säästyi sodan pommituksilta, mutta vaneritehdas sai kärsiä senkin edestä: pommin aiheuttama tulipalo saatiin sammutettua vasta kolmen päivän kuluttua. Sodan seurauksena linnaan rakennettiin väestönsuoja viinikellarin oheen.

Arki saapuu linnaan

Sodalla oli kuitenkin merkittävämpiäkin vaikutuksia linnaan. Yhteiskunta ja sen arvot alkoivat sodan jälkeen muovautua demokraattisemmiksi ja luokkaerot murentua. Yhteiskunnan modernisoituminen ja kaupungistuminen toki vaikuttivat arvoihin, mutta sota-ajan pula ja puute toivat selkeämmin yhteiskuntaluokkia lähemmäs toisiaan. Linnan edustustilat eivät enää istuneet yhteiskunnan ihanteisiin arkisemmista ja yksityisemmistä puitteista, joten linnan sisätiloja päätettiin uudistaa. Jaatinen ei tosin itse jäänyt näkemään linnan uudistusprojektia, joka sijoittui vuosille 1945–1946, sillä hän erosi tehtaanjohtajan paikastaan keväällä 1945.

Uudistunut linna jaettiin kolmeen osaan: kahteen erilliseen asuintilaan sekä edustustilaan vieraita varten, joka sisälsi edustus- ja neuvottelutilat sekä vierashuoneet. Suuria huoneita jaettiin pienempiin, seinien koristeelliset maalaukset jäivät tavanomaisemman värin alle, mutta toisaalta sähkötekniikkaa uusittiin päivitetympään tilaan. Linnaa on myöhemmin entisöity, mutta rakennuksen pohjaa ja huonejakoa ei ole sittemmin muutettu.

Modernin ajan isännät

Jaatisen eron jälkeen linnassa ei enää nähty hänen ja Krookin kaltaisia isäntiä, sillä linnaa saattoi nyt asuttaa kaksi kotitaloutta. Lisäksi uudet asukkaat viipyivät kukin linnassa verrattain lyhyen aikaa.

Ensimmäinen uudistettuun linnaan muuttanut perhe oli Pehr Ole Schauman eli Pelle Schauman perheineen Pietarsaaresta. He muuttivat linnan toisessa kerroksessa sijaitsevaan asuntoon, mutta Pellen kuoltua muutaman vuoden kuluttua hänen perheensä muutti pois vuonna 1948. Jaatisen jälkeen tehtaanjohtajana vuonna 1945 aloittanut Edvard Firtjof Hanell muutti linnaan kesällä 1946 puolisonsa kanssa. Hanellin aikakausi tehtaanjohtajana jäi kuitenkin hyvin lyhyeksi, sillä hän menehtyi keväällä 1947 eikä hänen vaimonsa jäänyt asumaan linnaan tämän jälkeen.

Schaumanien tilalle alakertaan muutti vuonna 1947 vaneritehtaan teknillinen johtaja Uno Eugen Savola, joka muutti kuitenkin jo seuraavana vuonna Viialaan astuakseen Viialan tehtaan johtajaksi. Johtajaksi Hanellin tilalle palkattiin Carl-Gustav Londen, joka muutti perheensä kanssa linnan toiseen kerrokseen. Myöskään Londen ei tehtaanjohtajan pestissä tai linnassa kauaa viihtynyt, sillä hän erosi virastaan muutaman vuoden kuluttua vuonna 1951. Londenin jälkeen johtajaksi valittiin Viialaan aikaisemmin muuttanut Uno Savola, joka toimi johtajana aina kuolemaansa saakka vuoteen 1968. Savola ei kuitenkaan muuttanut enää linnaan, vaan rakennutti itselleen viereen oman talon, Villa Savolan, koska hän oli omaa rauhaa arvostava mies. Villa Savolaa on kutsuttu sittemin Uunolaksi tai Pikkulinnaksi.

Linnaa asutti Savolan aikakauden alettua vain uusi emäntä Hilda Pylvänäinen, joka hoiti linnan ylläpidon usean vuosikymmenen ajan. Pylvänäisen tultua eläkeikään hänen tilalleen tuli klubiemännäksi Aino-Lotta Kinnunen vuonna 1982. Linna sen sijaan toimi lähinnä edustustilana vieraille, joihin lukeutuivat mm. presidentti Urho Kekkonen, Ruotsin kuningas Kaarle Kustaa XVI, Monacon prinssi Albert sekä presidentti Mauno Koivisto ja Tellervo Koivisto.

Vuonna 1988 Schauman-yhtymä fuusioitui Kymmene-konsernin (nykyinen UPM-Kymmene) kanssa, ja linnan omistajuus vaihtui Kymmenelle, joskin sen rooli edustustilana sekä tavallisemmille että erikoisemmille vieraille jatkui edelleen. Kun vaneritehdas lopetettiin vuonna 1995, etsittiin linnalle uutta omistajaa 13 vuotta.

Lähde: Maria Pecoraro: Schaumanin linna – Tehtaanjohtajan koti Jyväskylässä (2009)